Olen kova poika lupailemaan kaikenlaista. Se myönnettäköön. Mutta nyt olen pitkästä aikaa todella kovan haasteen edessä. Olen nimittäin päättänyt, että en aio hankkia digiboksia. Eli minä en pysty katsomaan televisiolähetyksiä. Niin pitkälle kuin muisti jaksaa kantaa, liittyy nelikulmaiseen laatikkoon paljon rakkaita muistoja. Pikkukakkoset ja Puoli kuusi, Ihmemies ja Ritariässä, Avara luonto ja muut televisio-ohjelmien helmet. Monta monituista iltaa olen tuijottanut lasista ruutua ja ajautunut monien jenkkisarjojen ihmeelliseen maailmaan. Olen suorastaan kasvanut Beverly Hills 90210, Bill Cosbyn, Frendien ja Simpsonien parissa.
Nyt ollaan kuitenkin sen hetken edessä, että kaikesta pitäisi luopua. Mitenkähän se elämä tästä jatkuu? Pitäisikö tässä alkaa lukemaan kirjoja vai mitä oikein? Kuulostaa aika kaukaa haetulta.. Enkä kyllä pysty sanomaan, että kuinka kauan sitä pystyy taistelemaan tässä julmassa maailmassa televisiotta, ilman valmiiksi naurettujen iltojen tuomaa turvallisuuden tunnetta. Voi olla, että repsahdan takaisin vanhan ystäväni pariin piankin, mutta tässä hetkessä ja nyt, jokainen päivä on voiton päivä!
Eli voi olla, että pyörin facebookissa vähän enemmän, “nähdään” siis siellä! 
//A