RBlogi

Heipä vuan!

Ajattelin näin ihan ilmoitusluontoisesti kirjoitella, että olen vieläkin ilman digiboksia. Jos sitä on joku alkanut vaikka epäilemään. Eikä ole edes tehnyt vaikeaa. Parista lempparisarjasta on pitänyt luopua (Grey, NCIS), mutta muuten elämä on jatkunut ihan entiseen malliin. Tai ehkäpä jopa paremmin kuin ennen. Täytyy tunnustaa, että olen jopa tarttunut kirjaan. “Työn alla” on Aerosmithin tarina Walk This Way. Eli ei todellakaan mitään vakavaa tai raskasta, mutta kuitenkin enemmän kuin perinteisesti kädessä viipyilleet Aku Ankat.

Päivään on ilmaantunut pari ylimääräistä tuntia, kun illalla ei tarvitse aloittaa viihdeputkea Subilta tai töllöttää illan myöhäisiä laatudokumentteja Neloselta. Ja mikä parasta, nyt on ollut aikaa tutustua uudestaan kirjahyllyssä pölyttyneisiin mahtaviin musadvd-julkaisuihin! Ja asiasta toiseen, löysin muuten aivan mahtavan suht’ tuoreen bluesbändin Back Door Slamin. Suosittelen tutustumaan, jos vähänkään diggailee bluesia ja rokkia.

Kohta on kulunut puolitoista viikkoa siitä, kun laitoin television telakalle. Lauantaina jäi taas väliin NCIS, kyllä syletti.. mutta ei voi mittään. Huomenna olisi tosin tulossa Grey’s Anatomy, ja toista kertaa en siitä ohjelmasta jaksoa aio jättää näkemättä. Miten sitten asian voisi hoitaa? Ihan varmasti joku digiboksillinen kaveri kaipaa seuraa keskiviikkoiltana, kello 21.00 alkaen noin niin kuin tarkemmin sanottuna.. Yksinäiset televisiolliset ystäväni, ilmoittautumisia otetaan vastaan!

Olen kova poika lupailemaan kaikenlaista. Se myönnettäköön. Mutta nyt olen pitkästä aikaa todella kovan haasteen edessä. Olen nimittäin päättänyt, että en aio hankkia digiboksia. Eli minä en pysty katsomaan televisiolähetyksiä. Niin pitkälle kuin muisti jaksaa kantaa, liittyy nelikulmaiseen laatikkoon paljon rakkaita muistoja. Pikkukakkoset ja Puoli kuusi, Ihmemies ja Ritariässä, Avara luonto ja muut televisio-ohjelmien helmet. Monta monituista iltaa olen tuijottanut lasista ruutua ja ajautunut monien jenkkisarjojen ihmeelliseen maailmaan. Olen suorastaan kasvanut Beverly Hills 90210, Bill Cosbyn, Frendien ja Simpsonien parissa.

Nyt ollaan kuitenkin sen hetken edessä, että kaikesta pitäisi luopua. Mitenkähän se elämä tästä jatkuu? Pitäisikö tässä alkaa lukemaan kirjoja vai mitä oikein? Kuulostaa aika kaukaa haetulta.. Enkä kyllä pysty sanomaan, että kuinka kauan sitä pystyy taistelemaan tässä julmassa maailmassa televisiotta, ilman valmiiksi naurettujen iltojen tuomaa turvallisuuden tunnetta. Voi olla, että repsahdan takaisin vanhan ystäväni pariin piankin, mutta tässä hetkessä ja nyt, jokainen päivä on voiton päivä!

Eli voi olla, että pyörin facebookissa vähän enemmän, “nähdään” siis siellä!

//A